Pelko on tunne, jolla on meihin valtaa. Aina. Pelon perustehtävä on pitää meidät hengissä. Siksi unohdamme helposti, että pelon asteita ja voimakkuuksia on erilaisia. Jokainen niistä vaikuttaa toimintaamme sen mukaan, minkä merkityksen niille annamme ja kuinka ne tunnistamme.
Pelko voi koskettaa elämää konkreettisesti esimerkiksi menettämisen pelkona, oman turvallisuuden puolesta pelkäämisenä tai fobioina, jotka eivät perustu todelliseen uhkaan. Käytämme sanaa myös hyvin tavanomaisissakin keskusteluissa tilanteita kuvaamaan: ”Pahoin pelkään, että…”, jolloin sen voimaa käytetään ilman, että puhutaan varsinaisesti pelosta.
Jokapäiväisessä elämässä kiinnostavaa on, paljonko pelko ohjaa päätöksiämme. Valtaosan ajasta elämme arkea, joten siellä oleva pelon määrä on elämänlaadullisesti yllättävän merkityksellinen. Saatamme pitää kiinni ikävästä elämästä, koska pelkäämme sitä, mitä muut sanovat, jos tekisimmekin erilaisia ratkaisuja, kuin meiltä on totuttu odottamaan. Voimme pelätä sitä mitä menetämme, jos meidät hylätään valintojemme vuoksi. Voimme pelätä valintojen jälkeen seuraavaa tyhjyyden tunnetta, jos tilalle ei tulekaan mitään. Voimme pelätä jaksammeko innostua uudelleen ja riittääkö toipumiskykymme. Mitä muut sanovat? Puhutaanko selän takana? Miksi muiden mielipide on jossakin asiassa tärkeämpi, kuin omassa elämässäsi viihtyminen ja sen arvopohjainen rakentaminen?
Tässä on avuksesi kysymyksiä arkipelkojen valtaa arvioidessasi:
Mitä tekisit, jos ei olisi oikeaa tai väärää?
Mitä tekisit, jos et pelkäisi?
Jos vastaus elämäntilanteessasi olisikin helppo, mikä se olisi?
Ruokkiiko sisäinen äänesi pelkojasi vai rohkeuksiasi?
Kenen läheisesi mielipide on sinulle merkityksellinen?
Entä, jos saisitkin tukea ja tietäisit, että selviät joka tapauksessa?
Haluaisitko muutostarpeen tunnistettuasi olla kolmen vuoden kuluttua samassa tilanteessa kuin tänään vain siksi, että pelko muiden mielipiteestä ohjaa päätöstäsi ja päätät pysyä paikallasi (vaikka se söisi sinut rikki sisältä)? Peloilla on tehtävä. Elossa pysymisen lisäksi se pitää meidät harkitsevina ja auttaa ottamaan aikalisän tarkastellessamme, mitä on viisasta tehdä, jotta olomme on turvallinen ja ehdimme valita asioita menneen, nykyhetken ja oletetun tulevaisuuden näkökulmista. Oleellista on se, että ei tule ruokkineeksi pelkoja vaan myös rohkeuksia. Elämänmuutosten äärellä pelottaa varmasti, mutta niin pelottaa sekin, jos mikään ei muuttuisi silloin, kun tarve sille on. Pelko on myös muutosvoimaa. Jos jokin pelottaa, sillä on ainakin väliä! Siksi on olemassa myös rohkeus ja uskallus.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Riikka Koivisto
Riikka Koivisto 